0

Kaikki nuoret tahtoo olla jotakin

Työttömyys, se ahdistaa, pelottaa ja lamauttaa ihmistä eikä työttömyys katso ikää tai yhteiskunnallista asemaa. Talentian jäsenlehti kertoo, että Suomessa on tälläkin hetkellä noin 55 000 alle 30-vuotiasta työtöntä työnhakijaa, alle 25-vuotiaita heistä on 44 000. Nuorisotyöttömyyden ehkäisyksi ja hoidoksi tuli kaksi vuotta sitten nuorisotakuu. Nuorisotakuun tarkoituksena on taata jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjoataan työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi ilmoittautumisesta.

Nuorten työttömyyden ehkäisyssä pyritään kiinnittämään huomiota nuoriin jotka jäivät peruskoulun jälkeen ilman koulupaikkaa sekä alle 30-vuotiaisiin joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Heitä ohjataan esimerkiksi erilaisiin työpajoihin, joiden tarkoituksena on pitää nuoret elämänrytmissä kiinni ja rohkaisemaan heitä jatkamaan koulu-uraansa. Näihin voidaan ohjata esimerkiksi TE-toimiston kautta.

Tässäkin prosessissa on vikansa. Tällainen apu, jonka pitäisi tökkiä nuorta eteenpäin elämässä, on hyödyksi lähinnä niille joilla on valmiuksia itseään auttaa. Pitää osata olla omatoiminen ja ottaa se elämä hallintaansa. On kuitenkin paljon syrjäytyneitä nuoria jotka eivät osaa tai kykene etsiytymään avun piiriin eikä heitä välttämättä edes näy tilastoissa jos he eivät ole ilmoittautuneet työttömiksi työnhakijoiksi. Näiden syrjäytyneiden nuorien löytämiseksi kunnat ja valtio ovat pyrkineet panostamaan myös etsivään nuorisotyöhön. Näille nuorille toivottavasti tarjotaan herkemmin kuntoutusta ja muuta tukea elämänhallintaan.

Omasta nuorisotyöttömyydestäni on tovi aikaa ja toivon, että asiat ovat parantuneet siitä. Lukion jälkeen en saanut opiskelupaikkaa eikä töihin tunnuttu huolivan, joten ilmoittauduin työttömäksi ttyönhakijaksi. Kävin silloin tällöin työkkärissä kääntymässä, ensimmäisellä kerralla tuntui, että minua kuunneltiin ja minulle tarjottiin minua kiinnostavia työpajoja. Työkkärin kautta pääsin Mediakylpylään, mutta se kesti vain puoli vuotta ja sen jälkeen tuntui, että kiinnostus minuun oli työkkärissä menetetty. Kävin siellä silloin tällöin, mutta en kokenut sieltä mitään apua saavani, käskettiin vaan hakea kouluun ettei tuet katkea ja läheteltiin työkokeilupaikkoja kotiin. Kävin puolen vuoden pätkissä erilaisilla työpajoilla ja työharjoittelupaikoissa, mutta vakituisen työpaikan sain muualta kuin työkkärin kautta. En osannut kertoa, millaista apua tarvitsin enkä ole oikein varma kysyikö sitä edes kukaan. Uimataidoton viskattiin virtaavaan veteen, notta siinäs räpiköit. Ehkä nykyään annetaan pelastusliivit.

-Lotta

0

Nuorisotiloja nuorille!

Yle Uutisluokan tekemässä videoissa uutisoitiin tänään kuinka nuorisotiloista on huutava pula, etenkin Mäntsälässä. Sieltä on lähes mahdotonta löytää viikonloppuna paikkaa nuorille, jossa voisi vapaasti viettää aikaa. Tämä saakin nuoret hengailemaan kaupoissa tai koulujen pihoilla. Itse omista nuoruusvuosistani muistan, että etenkin kylminä talvina vietimme aikaa rappukäytävissä siihen asti kunnes joku talon asukkaista tuli valittamaan. Mutta yleisesti ottaen omalla nuoruuden asuinalueellani, Helsingissä, Pikku Huopalahdessa oli hyvin tarjolla nuorten vapaa-ajanviettopaikkoja. Koulumme yhteydessä toimi nuorisotalo, joka järjesti aktiivisesti toimintaa. Arkiviikolla siellä sai käydä pelailemassa biljardia, osallistua erilaiseen toimintaan tai ihan vaan tavata ystäviä. Viikonloppuisin järjestettiin esimerkiksi discoja ja tyttöjeniltoja, joista minulle on jäänyt mahtavia muistoja. Onkin ikävä kuulla, että Mäntsälän kaltaisilla pienemmillä paikkakunnilla tälläinen nuorisotoiminta ja tilojen järjestäminen on vähäisempää. Toivon että uutinen saisi aikaan jonkunlaista muutosta ja nuorten ääntä ja toiveita kuultaisiin. Nuorisotalot ja erilaisten tapahtumien järjestäminen lisää nuorten yhteisöllisyyttä ja nuorisotalolla nuoret ovat ”vahtivan silmän alla”, jolloin pahimmalta hölmöilyltäkin ehkä vältyttäisiin. Lisäksi on aina joku aikuinen jolle voi puhua ja purkaa huolia. Nuorisotoimintaa-ja tiloja lisää siis, please!

 

-Oona

 

Yle Uutisluokka 15.12.2014, http://yle.fi/uutiset/nuorisotiloista_huutava_pula_-_nuoret_hengaavat_kaupoissa/7688670?ref=leiki-uup

 

0

Rikos ja rangaistus

Kuinka sovitella alaikäisen nuoren tekemä rikos? Rikos on aina jollain tavalla rangaistava teko, vaikka tekijä olisikin alaikäinen. Helsingin Sanomien artikkelissa (1.12) oli mielestäni hyvä esimerkki toiminnasta jolla nuoren rike tai vahinko sovitetaan ja korvataan. Tapauksessa 15-vuotias tyttö oli rikkonut Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevan kauppakeskuksen ikkunan. Poliisi oli tarjonnut tapausta katusovitteluun.

Katusovittelu on alun perin Norjassa kehitetty työmuoto, jonka Aseman Lapset ry on mukauttanut Suomen olosuhteisiin. Sen tarkoituksena on löytää jokin muu tapa kuin rahallinen korvaus jolla nuori sovittaa tekemänsä rikoksen. Sovittelu tapahtuu nuoren, asianomistajan ja puolueettoman sovittelija yhteistapaamisessa. Sovitteluun osallistuminen tarjoaa nuorelle mahdollisuuden asioiden nopeaan selvittämiseen ja vastuunkantamiseen omasta teostaan. Nuori ei jää yksin vaikeassa tilanteessa ja tapauksen selvittämisessä päästään perille nuoren ja perheen mahdollisista ongelmista ja näin ollen voidaan puuttua ratkaisevasti nuoren elämään, sekä sen ohjaamiseen oikeille raiteille.

Tässä tapauksessa rikoksen korvaava rahallinen summa oli 485 euroa. Kauppakeskuksen johtajan kanssa yhteisymmärryksessä päädyttiin ratkaisuun jossa tyttö korvaa aiheuttamansa vahingon iltatyöllä kauppakeskuksen varastossa. Artikkelissakin todetaan kuinka tärkeää on näyttää nuorille mallia asioiden selvittämisestä rakentavasti. Näin opetamme nuorille avoimuutta ja rehellisyyttä asioiden kasvokkain kohtaamiseen, sekä oikeasti vastuun kantamista omista teoistaan.

-Jenny

0

Nuoret hakevat apua kavereillekin

Helsingin Uutisissa oli viikonvaihteen (6.-7.12.2014) lehdessä hyvä artikkeli Mannerheimin Lastensuojeluliiton nuorten palveluista. Liitolla on sekä auttava puhelin että netti nuorten kysymyksiä varten. Yleisimmin apua haetaan neljän suuremman kategorian sisällä oleviin ongelmiin: 1) seksuaalisuuteen, fyysiseen kehitykseen ja ulkonäköön liittyvät pulmat 2) psyykkisen terveyden ongelmat 3) kaverisuhteissa ilmenneet ongelmat sekä 4) koulukiusaaminen.

Palveluiden tarkoituksena on saada nuori tuntemaan, että hänelle on aikaa ja että hän tulee kuulluksi. Työntekijä pyrkii olemaan nuorelle turvallinen aikuinen, johon voi luottaa ja jonka kanssa voi yhdessä miettiä miten edetä ongelman kanssa. Luottamuksen rakentuminen voi viedä aikaa, joskus työntekijä keskustelee tunnin ihan muista asioista nuoren kanssa, ennen kuin hän uskaltaa kysyä mieltä askarruttavaa asiaa. Ihanaa, että tälläisiä palveluja on, missä on todella aikaa ja mahdollisuuksia kohdata nuorten ongelmia!

Artikkelissa kävi ilmi myös erittäin kaunis piirre, josta ei yleensä puhuta paljoa: nuoret hakevat apua kavereillekin. Nuoret ovat huolissaan kavereistaan ja kysyvät usein neuvoa, kuinka tukea tai auttaa kaveria silloin, kun kaverilla menee huonosti. Taas yksi osoitus siitä, kuinka nuoret eivät ole vain itsekkäitä, oman navan ympärillä pyöriviä teinejä, vaan nuoria ihmisiä, jotka välittävät lähimmäisistään. Hieno juttu!

-Vilhelmiina-

0

Auttaminen=itsestäänselvyys?

Äänekosken kaupunkisanomissa kerrottiin tiistaina kuinka neljä äänekoskelaista nuorta auttoivat muistisairaan vanhuksen paleltumiselta. Hienoa työtä, josta jokainen meistä saisi ottaa mallia.

On hienoa että nuorilta löytyy rohkeutta sekä auttamisen halua, mutta miten tällainen asia voi ylittää uutiskynnyksen? Ryhmämme pohti, että eikö ihmisten, etenkin pakkasessa harhailevan vanhuksen, auttaminen pitäisi olla itsestäänselvyys? Kaikki kunnia nuorille, mutta piiskaa niille kaikille vanhuksen ohi kävelleille aikuisille jotka levittävät välinpitämättömyyden kulttuuria ympärilleen.

Toiselta kannalta katsottuna, tämän artikkelin ilmestyminen on hyvä asia. Paljon on uutisoitua väkivaltaisista ja sekoilevista nuorista ja on ikävää, että kaikki nuoret leimataan näiden marginaalisten ryhmien toiminnan perusteella. Suurin osa Suomen nuorista on kuitenkin hyväkäytöksisiä, omia hölmöjä nuoruuteen kuuluvia virheitään tekeviä isänmaan toivoja.

-Jenny, Lotta, Oona ja Vilhelmiina-

0

Kahvia ja pullaa!

10846489_10204413173101840_6376161478381384897_n

Jeee. Hyvä nuoret, hienoa lukea vaihteeksi positiivisia uutisia. Kokoonnuimme ryhmämme kanssa kahvin ja pullan äärelle ja iloitsimme iloisista uutisista.

Ylen artikkeli ”Raittius kasvava trendi- alkoholi ei kiinnosta nuoria”  käsittelee nuorten vähentynyttä alkoholinkulutusta. Tämä näkyy tutkimustulosten lisäksi ihan käytännön nuorisotyössä, on paljon nuoria jotka ovat tehneet ihan tietoisen valinnan olla täysin raittiita. Myös ne nuoret, jotka käyttävät alkoholia, käyttävät sitä paljon maltillisemmin ja fiksummin kuin edelliset sukupolvet. Asiassa on myös kääntöpuoli, samaan aikaan kun nuorten alkoholinkulutus on yleisesti vähentynyt, on toisessa ääripäässä olevien alkoholinkulutus noussut hälyttävästi.

Tilastoista voidaan huomata, että raittius on nouseva trendi. Mielessämme kävi, että pinnalla olevat terveys- ja urheilutrendit voivat vaikuttaa myös nuorten alkoholinjuonnin vähentymiseen. Hienoa huomata, että järjettömän juomisen tilalle ovat tulleet muut kiinnostuksen kohteen. Enää ei tarvitse kehuskella puskakänneillä, vaan on trendikästä käydä kavereiden kanssa kahviloissa. Jos yhä useampi nuori on raitis tästä voisi päätellä, että myös ryhmäpaine alkoholinkäyttöön vähenee.

Toivotaan, että tälläinen kehityssuunta jatkuu ja yhä useammat nuoret valitsevat alkoholin kohtuukäytön tai jopa raittiuden!

-Jenny, Lotta, Oona ja Vilhelmiina-

0

Koti Jessen kavereilta

Helsinki on opiskelijakaupunki, mutta ei mitenkään opiskelijaystävällinen kaupunki. Asuminen on kallista ja pienistä vuokra-asunnoista saa tapella kaksin käsin. Kaupunki on viime vuosina rakennuttanut lisää suuria perheasuntoja, mutta kohtuuhintaiset yksiöt sekä kaksiot loistavat poissaolollaan. Pienten asuntojen puute ei koske yksinään opiskelijoita vaan monia itsenäistä elämää halajavia nuoria.

Kirkko ja kaupunki (37/2014) kertoi, että asunnottomista helsinkiläisistä useampi kuin joka neljäs on alle 25-vuotias. Monella nuorella olisi kova hinku muuttaa pois kotoa ja aloittaa itsenäinen elämä, mutta mihis muutat kun asuntoja ei ole tai ne maksavat melkein oman kuukausipalkan verran. Asunnottomuus tuskin houkuttelee ajatuksena vaikka ei kotona enää haluaisi tai pystyisi asua.

”Kirkko antaa kodin” (KK 37/14). Artikkelin otsikko kuulostaa siltä kuin ihmisiä kalasteltaisiin suurten massaerojen jälkeen takaisin kirkon helmoihin, mutta kyse on oikeasti paljon konkreettisemmasta asiasta. Seurakuntayhtymä on rakennuttanut Ruskeasuolle tukiasuntoja joihin on ohjattu erityisesti alle 35-vuotiaita, diakonisin perustein valittuja asunnonhakijoita. Edullisimman yksiön vuokra on noin 640 euroa ja kalleimman kaksion 770 euroa kuussa.

Tukiasuntoihin pääsee vaikka olisi luottohäiriömerkintä. Vaikka elämä olisi muuten kunnossa, vapailla markkinoilla luottohäiriömerkintä on yleensä este vuokra-asunnon saamiselle. Tukiasunnoissa saa asua korkeintaan neljä vuotta ja asukasta autetaan muutenkin kuin tarjoamalla asunto, esimerkiksi ylivelkaantuneet ohjataan velkaneuvontaan ja ihmisiä autetaan tukiasioiden hoitamisessa. Seurakuntayhtymän tukiasunnot ovat päihteettömiä.

Joskus minua harmittaa, että tällaisista kirkon toimista saa lukea vain kirkon omasta julkaisusta. Iltapaskaa ja muita laatulehtiä kiinnostaa vain mitä kirkko nyt teki väärin tai kun tuhannet ahdaskatseiset jättävät kirkon tai kun yksittäinen kirkon rivijäsen kiljuu että homot on saatanasta (terveisiä Räsäsen rouvalle). Kirkko tekee paljon hyvää eikä se kysele onko Jeesus sun homeboy, mutta ketä se kiinnostaa kun ei sillä saada klikkauksia ja paskamyrskyä aikaiseksi.

-Lotta

0

Tasa-arvoa

20141128_121824_resized

Perjantaina 28.11.2014 Suomen eduskunta äänesti tasa-arvoisen avioliittolain puolesta äänin 105-92.

Lehdet pursuavat artikkeleita ihmisten reaktioista ja eri politiikkojen mielipiteistä. Mielestäni tärkeintä on kuitenkin tasa-arvoisen avioliiton hyväksymisen sanoma: me olemme kaikki yhtä arvokkaita, me olemme kaikki tasa-arvoisia.

Toivon, että laki menee läpi vielä valiokunnassa ja huhtikuussa 2017 voitaisiin ottaa laki jo käyttöön. Se viestittäisi jokaiselle lapselle, niin hetero- kuin sateenkaariperheessä syntyneelle, että heidän perheensä ovat yhtä arvokkaita. Kenenkään lapsen ei tulisi joutua eriarvoiseen asemaan perheensä takia, vaan heidän tulisi saada kasvaa tasa-arvoisessa ympäristössä.

Uuden lain tullessa voimaan, yhteiskunnan yksi syrjivä käytäntö poistuisi ja laki tunnustaisi erilaiset parisuhdemallit. Kun samaa sukupuolta olevien parisuhteet olisivat lain edessä yhtä arvokkaita kuin heteroiden parisuhteet, ihmistenkin asenteet muuttuisivat pikkuhiljaa. Tämä tarkoittaisi, ettei kenenkään nuoren tarvitsis pelätä tulevansa syrjityksi sen takia, kehen ihastuu tai rakastuu. Jos joutuu piilottelemaan yhtä ominaisuuttaan ystäviltä ja perheeltään ja joutuu häpeämään, ei elämästä ole helppoa nauttia. Silloin saattaa ahdistua tai jopa masentua, mikä taas vaikuttaa kaikkiin elämänalueisiin.

Toivoisin, että jo tämä perjantain äänestystulos rohkaisisi nuoria uskomaan itseensä. Uskomaan siihen, että ihastumisen kohteen sukupuolella ei ole väliä, eikä se tee heistä erilaisia. Olemalla oma ihana itsensä voi olla avoin tulevaisuudelle ja tulevaisuus on silloin avoinna sinulle.

-Vilhelmiina-

0

”Kun nuorena nukkuu, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin”

Helsingin Sanomissa uutisoitiin tänään, että suomalaisetteinit nukkuvat toiseksi eniten maailmassa. Jos uutista lähdettäisiin pohtimaan Hyvät ja huonot uutiset- meiningillä, sanoisin ehdottomasti että tämä on hyvä uutinen. Aikaisemmin vuoden aikana on kuitenkin uutisoitu esimerkiksi siitä, kuinka nuorten uniongelmat ovat kaksinkertaistuneet viimeisen 20 vuoden aikana. Tämä saikin minut pohtimaan, että ehkä suomalaiset nuoret nukkuvat toiseksi eniten maailmassa, mutta siitä huolimatta edelleen liian vähän. Uutisoidun raportin mukaan suomalaiset nuoret nukkuvat keskimäärin seitsemän tuntia ja 39 minuuttia, kun taas monien eri suositusten mukaan kehittyvän nuoren unitarve olisi noin yhdeksän tuntia yössä.

Mummollani on ollut aina tapana sanoa ”kun nuorena nukkuu, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin”. Ja tottahan mummoni puhuu, nimittäin nukkumisen ja unen tärkeyttä ei voi liioitella. Unella on huomattava merkitys nuorten jaksamiseen, niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Nuoren mieli on virkeä ja kroppa jaksaa paremmin kun on takana hyvät yöunet. Nukkumisella on myös suuri tehtävä aivojen palautumiselle päivän aikana tapahtuneiden asioiden jälkeen. Päivän aikana opitut asiat siirtyvät unen aikana pitkäkestoiseen muistiin. Liian vähäinen uni vaikeuttaa uusien asioiden oppimista ja opiskelussa syntyy enemmän virheitä. Tarpeellinen uni edistää myös luovuutta ja parantaa päättelykykyä. Kaikki tämä on yhteydessä nuoren koulumenestykseen.

Unella on myös vaikutusta nuoren ruokailutottumuksiin. Univaje aiheuttaa nälkää ja mieli tekee runsaskalorisempaa ruokaa. Tämä taas puolestaan vaikuttaa suoraan painoon ja ulkonäköön.

Uniongelmiin liittyvien tutkimusten perusteella on selvitetty, että nuorten vähäinen unenmäärä johtuu viime vuosi kymmeninä muuttuneista elämäntavoista ja elektronisten laitteiden, kuten älypuhelinten, tietokoneiden ja tablettien käytön suosiosta iltaisin.

Mikä siis avuksi, jotta nuoret saataisiin ymmärtämään unen tärkeyden merkitys? Pitäisikö vanhempien asettaa tiukemmat rajat nukkumaanmenoaikojen kanssa? Pitäisikö koulussa painottaa enemmän hyvän unen merkitystä?  Sitä jään minäkin pohtimaan…

-Oona-

 Helsingin Sanomat. Viitattu 27.11.2014 http://www.hs.fi/kotimaa/a1417061007279

0

Sinä olet kaunis.

Viime aikojen negatiiviset uutiset koulukiusaamisesta ja muutenkin nuorten pahoinvoinnista on saanut mut hieman pahalle mielelle. Tai ei oikeastaan edes niin vähää. Onko oikeesti, niin että meidän nuorilla on näin paha olla? Vai mistä se johtuu? Jos pohdin itse niitä aikoja, niin ennen kaikkea tarvitsin silloin älyttömän suurta kannustusta ja tukea kaikkeen tekemiseen. Jota kyllä sainkin! On hyvä tietää, että välillä saa ja pitäkin epäonnistua ja tuntea pettymyksen tunteita. Kun taas onnistumisen hetkellä on oikeutettu tuntemaan älyttömän, joskus naurettavankin suurta iloa! On ok näyttää ne tunteet. Niistä puhuminen on ainakin mulle ollut se avainasia hyvään lapsuuteen ja nuoruuteen.

Tää kaikki, joskin näin iltasella hieman lyhyt pohdinta lähti liikkeelle tästä mahtavasta videosta, jonka näin. Kauniit ja kannustavat sanat piristää jokaisen päivää ja auttaa jaksamaan. Muista säkin kannustaa ja kehua! Mun sydän ainakin suli, toivottavasti myös teidän 🙂

-JK

 

pojilta tytöille järjestetyssä Jovin nuortenillassa näytetty video, jossa pojat kertovat juttuja tytöistä.

Kuvaus ja editointi: Jukka Virolainen ja Leevi Pelkonen

0

Aamunavaus

aamupala

Torstaiaamu.

Kirpeä marraskuun aamu, Mannerheimintiellä tuulta vasten kohti ravintola Kiilaa.

Yksi jäi matkasta, mutta kolmen koplana suuntasimme kohti kynttilänvaloa ja kahvin hurmaavat aromit, aamupalan runsaat tuoksut tulvivat ovella vastaan.

Saimme vatsat täyteen ja oli aika kaivaa läppäri esiin.

Ryhmämme, neljä urheaa sosionomiopiskelijaa, sai tehtäväkseen pitää mediaseurantablogia ja päätimme seurata uutisointia nuorten elämästä tässä joulun alla.

Lähdimme työstämään blogia palaamalla omiin nuoruusmuistoihin. Kaikkien matkan varrelle on osunut ylä- ja alamäkiä, emme katso asioita ulkopuolisen silmin eikä uutiset nuorista ole meille vain pisaroita median valtameressä.

Me emme halua väheksyä nuoria tai nuorten kohtaamia ongelmia sillä heissä on paljon potentiaalia ja he ovat kuitenkin valomme pimeydessä,

tulevaisuuden tähtiä.

Näissä tunnelmissa jatkamme blogin kirjoittamista ja tarkkailemme median esilletuomia ajankohtaisia asioita nuorista.

Ettei elämä ja blogi menisi niin synkäksi, haluamme nuorisoon liittyvien artikkeleiden lisäksi fiilistellä joulua höyryävän glögin ja lämpimien piparien parissa.

-Oona, Lotta, Vilhelmiina ja Jenny-