Kaikki nuoret tahtoo olla jotakin

Työttömyys, se ahdistaa, pelottaa ja lamauttaa ihmistä eikä työttömyys katso ikää tai yhteiskunnallista asemaa. Talentian jäsenlehti kertoo, että Suomessa on tälläkin hetkellä noin 55 000 alle 30-vuotiasta työtöntä työnhakijaa, alle 25-vuotiaita heistä on 44 000. Nuorisotyöttömyyden ehkäisyksi ja hoidoksi tuli kaksi vuotta sitten nuorisotakuu. Nuorisotakuun tarkoituksena on taata jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjoataan työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi ilmoittautumisesta.

Nuorten työttömyyden ehkäisyssä pyritään kiinnittämään huomiota nuoriin jotka jäivät peruskoulun jälkeen ilman koulupaikkaa sekä alle 30-vuotiaisiin joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Heitä ohjataan esimerkiksi erilaisiin työpajoihin, joiden tarkoituksena on pitää nuoret elämänrytmissä kiinni ja rohkaisemaan heitä jatkamaan koulu-uraansa. Näihin voidaan ohjata esimerkiksi TE-toimiston kautta.

Tässäkin prosessissa on vikansa. Tällainen apu, jonka pitäisi tökkiä nuorta eteenpäin elämässä, on hyödyksi lähinnä niille joilla on valmiuksia itseään auttaa. Pitää osata olla omatoiminen ja ottaa se elämä hallintaansa. On kuitenkin paljon syrjäytyneitä nuoria jotka eivät osaa tai kykene etsiytymään avun piiriin eikä heitä välttämättä edes näy tilastoissa jos he eivät ole ilmoittautuneet työttömiksi työnhakijoiksi. Näiden syrjäytyneiden nuorien löytämiseksi kunnat ja valtio ovat pyrkineet panostamaan myös etsivään nuorisotyöhön. Näille nuorille toivottavasti tarjotaan herkemmin kuntoutusta ja muuta tukea elämänhallintaan.

Omasta nuorisotyöttömyydestäni on tovi aikaa ja toivon, että asiat ovat parantuneet siitä. Lukion jälkeen en saanut opiskelupaikkaa eikä töihin tunnuttu huolivan, joten ilmoittauduin työttömäksi ttyönhakijaksi. Kävin silloin tällöin työkkärissä kääntymässä, ensimmäisellä kerralla tuntui, että minua kuunneltiin ja minulle tarjottiin minua kiinnostavia työpajoja. Työkkärin kautta pääsin Mediakylpylään, mutta se kesti vain puoli vuotta ja sen jälkeen tuntui, että kiinnostus minuun oli työkkärissä menetetty. Kävin siellä silloin tällöin, mutta en kokenut sieltä mitään apua saavani, käskettiin vaan hakea kouluun ettei tuet katkea ja läheteltiin työkokeilupaikkoja kotiin. Kävin puolen vuoden pätkissä erilaisilla työpajoilla ja työharjoittelupaikoissa, mutta vakituisen työpaikan sain muualta kuin työkkärin kautta. En osannut kertoa, millaista apua tarvitsin enkä ole oikein varma kysyikö sitä edes kukaan. Uimataidoton viskattiin virtaavaan veteen, notta siinäs räpiköit. Ehkä nykyään annetaan pelastusliivit.

-Lotta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

22 − = 12