0

Kaikki nuoret tahtoo olla jotakin

Työttömyys, se ahdistaa, pelottaa ja lamauttaa ihmistä eikä työttömyys katso ikää tai yhteiskunnallista asemaa. Talentian jäsenlehti kertoo, että Suomessa on tälläkin hetkellä noin 55 000 alle 30-vuotiasta työtöntä työnhakijaa, alle 25-vuotiaita heistä on 44 000. Nuorisotyöttömyyden ehkäisyksi ja hoidoksi tuli kaksi vuotta sitten nuorisotakuu. Nuorisotakuun tarkoituksena on taata jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjoataan työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi ilmoittautumisesta.

Nuorten työttömyyden ehkäisyssä pyritään kiinnittämään huomiota nuoriin jotka jäivät peruskoulun jälkeen ilman koulupaikkaa sekä alle 30-vuotiaisiin joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Heitä ohjataan esimerkiksi erilaisiin työpajoihin, joiden tarkoituksena on pitää nuoret elämänrytmissä kiinni ja rohkaisemaan heitä jatkamaan koulu-uraansa. Näihin voidaan ohjata esimerkiksi TE-toimiston kautta.

Tässäkin prosessissa on vikansa. Tällainen apu, jonka pitäisi tökkiä nuorta eteenpäin elämässä, on hyödyksi lähinnä niille joilla on valmiuksia itseään auttaa. Pitää osata olla omatoiminen ja ottaa se elämä hallintaansa. On kuitenkin paljon syrjäytyneitä nuoria jotka eivät osaa tai kykene etsiytymään avun piiriin eikä heitä välttämättä edes näy tilastoissa jos he eivät ole ilmoittautuneet työttömiksi työnhakijoiksi. Näiden syrjäytyneiden nuorien löytämiseksi kunnat ja valtio ovat pyrkineet panostamaan myös etsivään nuorisotyöhön. Näille nuorille toivottavasti tarjotaan herkemmin kuntoutusta ja muuta tukea elämänhallintaan.

Omasta nuorisotyöttömyydestäni on tovi aikaa ja toivon, että asiat ovat parantuneet siitä. Lukion jälkeen en saanut opiskelupaikkaa eikä töihin tunnuttu huolivan, joten ilmoittauduin työttömäksi ttyönhakijaksi. Kävin silloin tällöin työkkärissä kääntymässä, ensimmäisellä kerralla tuntui, että minua kuunneltiin ja minulle tarjottiin minua kiinnostavia työpajoja. Työkkärin kautta pääsin Mediakylpylään, mutta se kesti vain puoli vuotta ja sen jälkeen tuntui, että kiinnostus minuun oli työkkärissä menetetty. Kävin siellä silloin tällöin, mutta en kokenut sieltä mitään apua saavani, käskettiin vaan hakea kouluun ettei tuet katkea ja läheteltiin työkokeilupaikkoja kotiin. Kävin puolen vuoden pätkissä erilaisilla työpajoilla ja työharjoittelupaikoissa, mutta vakituisen työpaikan sain muualta kuin työkkärin kautta. En osannut kertoa, millaista apua tarvitsin enkä ole oikein varma kysyikö sitä edes kukaan. Uimataidoton viskattiin virtaavaan veteen, notta siinäs räpiköit. Ehkä nykyään annetaan pelastusliivit.

-Lotta

0

Nuorisotiloja nuorille!

Yle Uutisluokan tekemässä videoissa uutisoitiin tänään kuinka nuorisotiloista on huutava pula, etenkin Mäntsälässä. Sieltä on lähes mahdotonta löytää viikonloppuna paikkaa nuorille, jossa voisi vapaasti viettää aikaa. Tämä saakin nuoret hengailemaan kaupoissa tai koulujen pihoilla. Itse omista nuoruusvuosistani muistan, että etenkin kylminä talvina vietimme aikaa rappukäytävissä siihen asti kunnes joku talon asukkaista tuli valittamaan. Mutta yleisesti ottaen omalla nuoruuden asuinalueellani, Helsingissä, Pikku Huopalahdessa oli hyvin tarjolla nuorten vapaa-ajanviettopaikkoja. Koulumme yhteydessä toimi nuorisotalo, joka järjesti aktiivisesti toimintaa. Arkiviikolla siellä sai käydä pelailemassa biljardia, osallistua erilaiseen toimintaan tai ihan vaan tavata ystäviä. Viikonloppuisin järjestettiin esimerkiksi discoja ja tyttöjeniltoja, joista minulle on jäänyt mahtavia muistoja. Onkin ikävä kuulla, että Mäntsälän kaltaisilla pienemmillä paikkakunnilla tälläinen nuorisotoiminta ja tilojen järjestäminen on vähäisempää. Toivon että uutinen saisi aikaan jonkunlaista muutosta ja nuorten ääntä ja toiveita kuultaisiin. Nuorisotalot ja erilaisten tapahtumien järjestäminen lisää nuorten yhteisöllisyyttä ja nuorisotalolla nuoret ovat ”vahtivan silmän alla”, jolloin pahimmalta hölmöilyltäkin ehkä vältyttäisiin. Lisäksi on aina joku aikuinen jolle voi puhua ja purkaa huolia. Nuorisotoimintaa-ja tiloja lisää siis, please!

 

-Oona

 

Yle Uutisluokka 15.12.2014, http://yle.fi/uutiset/nuorisotiloista_huutava_pula_-_nuoret_hengaavat_kaupoissa/7688670?ref=leiki-uup

 

0

Rikos ja rangaistus

Kuinka sovitella alaikäisen nuoren tekemä rikos? Rikos on aina jollain tavalla rangaistava teko, vaikka tekijä olisikin alaikäinen. Helsingin Sanomien artikkelissa (1.12) oli mielestäni hyvä esimerkki toiminnasta jolla nuoren rike tai vahinko sovitetaan ja korvataan. Tapauksessa 15-vuotias tyttö oli rikkonut Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevan kauppakeskuksen ikkunan. Poliisi oli tarjonnut tapausta katusovitteluun.

Katusovittelu on alun perin Norjassa kehitetty työmuoto, jonka Aseman Lapset ry on mukauttanut Suomen olosuhteisiin. Sen tarkoituksena on löytää jokin muu tapa kuin rahallinen korvaus jolla nuori sovittaa tekemänsä rikoksen. Sovittelu tapahtuu nuoren, asianomistajan ja puolueettoman sovittelija yhteistapaamisessa. Sovitteluun osallistuminen tarjoaa nuorelle mahdollisuuden asioiden nopeaan selvittämiseen ja vastuunkantamiseen omasta teostaan. Nuori ei jää yksin vaikeassa tilanteessa ja tapauksen selvittämisessä päästään perille nuoren ja perheen mahdollisista ongelmista ja näin ollen voidaan puuttua ratkaisevasti nuoren elämään, sekä sen ohjaamiseen oikeille raiteille.

Tässä tapauksessa rikoksen korvaava rahallinen summa oli 485 euroa. Kauppakeskuksen johtajan kanssa yhteisymmärryksessä päädyttiin ratkaisuun jossa tyttö korvaa aiheuttamansa vahingon iltatyöllä kauppakeskuksen varastossa. Artikkelissakin todetaan kuinka tärkeää on näyttää nuorille mallia asioiden selvittämisestä rakentavasti. Näin opetamme nuorille avoimuutta ja rehellisyyttä asioiden kasvokkain kohtaamiseen, sekä oikeasti vastuun kantamista omista teoistaan.

-Jenny

0

Nuoret hakevat apua kavereillekin

Helsingin Uutisissa oli viikonvaihteen (6.-7.12.2014) lehdessä hyvä artikkeli Mannerheimin Lastensuojeluliiton nuorten palveluista. Liitolla on sekä auttava puhelin että netti nuorten kysymyksiä varten. Yleisimmin apua haetaan neljän suuremman kategorian sisällä oleviin ongelmiin: 1) seksuaalisuuteen, fyysiseen kehitykseen ja ulkonäköön liittyvät pulmat 2) psyykkisen terveyden ongelmat 3) kaverisuhteissa ilmenneet ongelmat sekä 4) koulukiusaaminen.

Palveluiden tarkoituksena on saada nuori tuntemaan, että hänelle on aikaa ja että hän tulee kuulluksi. Työntekijä pyrkii olemaan nuorelle turvallinen aikuinen, johon voi luottaa ja jonka kanssa voi yhdessä miettiä miten edetä ongelman kanssa. Luottamuksen rakentuminen voi viedä aikaa, joskus työntekijä keskustelee tunnin ihan muista asioista nuoren kanssa, ennen kuin hän uskaltaa kysyä mieltä askarruttavaa asiaa. Ihanaa, että tälläisiä palveluja on, missä on todella aikaa ja mahdollisuuksia kohdata nuorten ongelmia!

Artikkelissa kävi ilmi myös erittäin kaunis piirre, josta ei yleensä puhuta paljoa: nuoret hakevat apua kavereillekin. Nuoret ovat huolissaan kavereistaan ja kysyvät usein neuvoa, kuinka tukea tai auttaa kaveria silloin, kun kaverilla menee huonosti. Taas yksi osoitus siitä, kuinka nuoret eivät ole vain itsekkäitä, oman navan ympärillä pyöriviä teinejä, vaan nuoria ihmisiä, jotka välittävät lähimmäisistään. Hieno juttu!

-Vilhelmiina-

0

Auttaminen=itsestäänselvyys?

Äänekosken kaupunkisanomissa kerrottiin tiistaina kuinka neljä äänekoskelaista nuorta auttoivat muistisairaan vanhuksen paleltumiselta. Hienoa työtä, josta jokainen meistä saisi ottaa mallia.

On hienoa että nuorilta löytyy rohkeutta sekä auttamisen halua, mutta miten tällainen asia voi ylittää uutiskynnyksen? Ryhmämme pohti, että eikö ihmisten, etenkin pakkasessa harhailevan vanhuksen, auttaminen pitäisi olla itsestäänselvyys? Kaikki kunnia nuorille, mutta piiskaa niille kaikille vanhuksen ohi kävelleille aikuisille jotka levittävät välinpitämättömyyden kulttuuria ympärilleen.

Toiselta kannalta katsottuna, tämän artikkelin ilmestyminen on hyvä asia. Paljon on uutisoitua väkivaltaisista ja sekoilevista nuorista ja on ikävää, että kaikki nuoret leimataan näiden marginaalisten ryhmien toiminnan perusteella. Suurin osa Suomen nuorista on kuitenkin hyväkäytöksisiä, omia hölmöjä nuoruuteen kuuluvia virheitään tekeviä isänmaan toivoja.

-Jenny, Lotta, Oona ja Vilhelmiina-

0

Kahvia ja pullaa!

10846489_10204413173101840_6376161478381384897_n

Jeee. Hyvä nuoret, hienoa lukea vaihteeksi positiivisia uutisia. Kokoonnuimme ryhmämme kanssa kahvin ja pullan äärelle ja iloitsimme iloisista uutisista.

Ylen artikkeli ”Raittius kasvava trendi- alkoholi ei kiinnosta nuoria”  käsittelee nuorten vähentynyttä alkoholinkulutusta. Tämä näkyy tutkimustulosten lisäksi ihan käytännön nuorisotyössä, on paljon nuoria jotka ovat tehneet ihan tietoisen valinnan olla täysin raittiita. Myös ne nuoret, jotka käyttävät alkoholia, käyttävät sitä paljon maltillisemmin ja fiksummin kuin edelliset sukupolvet. Asiassa on myös kääntöpuoli, samaan aikaan kun nuorten alkoholinkulutus on yleisesti vähentynyt, on toisessa ääripäässä olevien alkoholinkulutus noussut hälyttävästi.

Tilastoista voidaan huomata, että raittius on nouseva trendi. Mielessämme kävi, että pinnalla olevat terveys- ja urheilutrendit voivat vaikuttaa myös nuorten alkoholinjuonnin vähentymiseen. Hienoa huomata, että järjettömän juomisen tilalle ovat tulleet muut kiinnostuksen kohteen. Enää ei tarvitse kehuskella puskakänneillä, vaan on trendikästä käydä kavereiden kanssa kahviloissa. Jos yhä useampi nuori on raitis tästä voisi päätellä, että myös ryhmäpaine alkoholinkäyttöön vähenee.

Toivotaan, että tälläinen kehityssuunta jatkuu ja yhä useammat nuoret valitsevat alkoholin kohtuukäytön tai jopa raittiuden!

-Jenny, Lotta, Oona ja Vilhelmiina-

0

Koti Jessen kavereilta

Helsinki on opiskelijakaupunki, mutta ei mitenkään opiskelijaystävällinen kaupunki. Asuminen on kallista ja pienistä vuokra-asunnoista saa tapella kaksin käsin. Kaupunki on viime vuosina rakennuttanut lisää suuria perheasuntoja, mutta kohtuuhintaiset yksiöt sekä kaksiot loistavat poissaolollaan. Pienten asuntojen puute ei koske yksinään opiskelijoita vaan monia itsenäistä elämää halajavia nuoria.

Kirkko ja kaupunki (37/2014) kertoi, että asunnottomista helsinkiläisistä useampi kuin joka neljäs on alle 25-vuotias. Monella nuorella olisi kova hinku muuttaa pois kotoa ja aloittaa itsenäinen elämä, mutta mihis muutat kun asuntoja ei ole tai ne maksavat melkein oman kuukausipalkan verran. Asunnottomuus tuskin houkuttelee ajatuksena vaikka ei kotona enää haluaisi tai pystyisi asua.

”Kirkko antaa kodin” (KK 37/14). Artikkelin otsikko kuulostaa siltä kuin ihmisiä kalasteltaisiin suurten massaerojen jälkeen takaisin kirkon helmoihin, mutta kyse on oikeasti paljon konkreettisemmasta asiasta. Seurakuntayhtymä on rakennuttanut Ruskeasuolle tukiasuntoja joihin on ohjattu erityisesti alle 35-vuotiaita, diakonisin perustein valittuja asunnonhakijoita. Edullisimman yksiön vuokra on noin 640 euroa ja kalleimman kaksion 770 euroa kuussa.

Tukiasuntoihin pääsee vaikka olisi luottohäiriömerkintä. Vaikka elämä olisi muuten kunnossa, vapailla markkinoilla luottohäiriömerkintä on yleensä este vuokra-asunnon saamiselle. Tukiasunnoissa saa asua korkeintaan neljä vuotta ja asukasta autetaan muutenkin kuin tarjoamalla asunto, esimerkiksi ylivelkaantuneet ohjataan velkaneuvontaan ja ihmisiä autetaan tukiasioiden hoitamisessa. Seurakuntayhtymän tukiasunnot ovat päihteettömiä.

Joskus minua harmittaa, että tällaisista kirkon toimista saa lukea vain kirkon omasta julkaisusta. Iltapaskaa ja muita laatulehtiä kiinnostaa vain mitä kirkko nyt teki väärin tai kun tuhannet ahdaskatseiset jättävät kirkon tai kun yksittäinen kirkon rivijäsen kiljuu että homot on saatanasta (terveisiä Räsäsen rouvalle). Kirkko tekee paljon hyvää eikä se kysele onko Jeesus sun homeboy, mutta ketä se kiinnostaa kun ei sillä saada klikkauksia ja paskamyrskyä aikaiseksi.

-Lotta